Työaikajärjestelmien suunnittelu

Toimivien työaikajärjestelmien suunnittelussa lähtökohtana tulee olla sekä työnantajan että henkilöstön tarpeiden tunnistaminen, yhteisten etujen tavoittelu ja niiden saavuttamiseksi tarvittavien uusien ratkaisujen etsiminen.

Työaikajärjestelmien suunnittelun keskiössä on yrityksen kilpailukyvyn varmistaminen, yrityksen tilauskanta ja asiakastarpeisiin vastaaminen sekä työntekijöiden työhyvinvointi, joka syntyy erilaisten työelämän ja vapaa-ajan vaatimusten tasapainoisesta ymmärtämisestä ja huomioimisesta työaikoja suunniteltaessa. Parhaimmillaan työajat tukevat työn ja vapaa-ajan muuttuvia tarpeita.

Työaikajärjestelyillä pyritään vastaamaan mm. seuraaviin tarpeisiin:

• kilpailukyvyn ja kannattavuuden turvaaminen
• nopeasti muuttuviin asiakastarpeisiin vastaaminen
• tuottavuuden ja prosessin kulun varmistaminen
• oikea-aikaisen, nopean, joustavan ja tehokkaan toiminnan varmistaminen
• oppimisen ja kehittymisen tukeminen
• jatkuva parantaminen
• työntekijöiden työhyvinvoinnin varmistaminen
• työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen

Työaikalainsäädäntö ja työehtosopimukset antavat puitteet työaikojen sijoitteluun ja noudatettaviin lepoaikoihin, mutta monesta asiasta voidaan sopia myös paikallisesti. Työaikajärjestelyjen suunnittelussa ovat keskeisesti vaikuttamassa tuotannolliset ja taloudelliset tekijät sekä työntekijöiden työ- ja vapaa-aikaan liittyvät tarpeet.

Työaikajärjestelmiä suunniteltaessa tulee tarkastella ja ottaa huomioon myös muut toimintaan liittyvät muuttujat, esimerkiksi toimitusaikataulut, käytössä oleva kone- ja tuotantokapasiteetti, käytettävissä olevan henkilöstön määrä ja ammattitaito, palautuminen työsuorituksesta ja yllättävät poissaolot.

Suunnittelun elementteinä ovat muun muassa työehtosopimusten mukaisten vuotuisten työtuntien sijoittaminen, työn alkamis- ja lopettamisajan porrastaminen ja työn järjestäminen vuorotyöksi. Myös vuosilomien, mahdollisten työajan tasaamispäivien ja ruoka- ja muiden taukojen sijoittelulla voidaan vaikuttaa saada aikaan toiminnan kannalta hyödyllisiä vaihteluja.

Kuten aiemmin on jo todettu, säännöllinen työaika järjestetään kemianteollisuuden työehtosopimuksissa työnantajan työnjohto-oikeuteen perustuen tai paikallisesti sopien työnantajan ja luottamusmiehen kesken, jolloin sopimus sitoo työnantajaa sekä kaikkia luottamusmiehen edustamia työntekijöitä, tai työnantajan ja työntekijän välillä. Yksittäisen työntekijän työsopimuksessa voi olla sopimista rajoittavia ehtoja, jotka tulee tarkastaa työsopimuksesta.

Vuorotyön suunnittelu

Vuorotyön suunnittelussa tulee huomioida samoja tekijöitä kuin työaikojen suunnittelussa muutoinkin. Vuorotyön tuottavuutta voidaan parantaa vähentämällä työn kuormittavuutta ja näin vaikuttaa työssä jaksamiseen ja työsuoritukseen sekä välttää työtapaturmia ja työstä johtuvia sairauspoissaoloja.

Tutkimusten mukaan tuottavuuden ja kuormittavuuden kannalta on havaittu paremmiksi järjestelmät, joissa

• työkierrot ovat nopeampia eli samaa työvuoroa on kaksi tai kolme peräkkäin. Mitä vähemmän on peräkkäisiä yövuoroja, sitä helpompaa on sopeutua muuttuvaan vuorokausirytmiin.
• työvuorot kiertävät eteenpäin (aamu => ilta => yö). Tämä sopii parhaiten ihmisen elimistön vuorokausirytmiin. Toinen syy on vuorojen väliin jäävä vapaa-aika, joka on aina vähintään 24 tunnin mittainen.
• peräkkäisten työpäivien määrä vaihtelee 2-7 työpäivään ja peräkkäisiä yövuoroja ei ole enempää kuin 2 tai 3. Yövuorojaksoissa ensimmäinen yövuoro on aina vaikein ja siten yksittäisiä yövuoroja tulisi välttää. Koska yleensä siirtyminen yövuoroista aamuvuoroon on vaikeinta, tulisi vapaapäivät sijoittaa yövuorojen jälkeen.
• on vältetty aikaisia aamuvuorojen alkamisajankohtia. Ne lisäävät väsymystä ja siten heikentävät suorituskykyä.

Edellä mainittujen seikkojen lisäksi on huomioitava, että erilaisiin työvuororytmeihin sopeutuminen on aina yksilöllistä.